tiistai 13. maaliskuuta 2018

Maisemaan liittyvien sosiaalisten ja kulttuuristen käytäntöjen sekä arvojen tutkimusmenetelmiä

Tutkielmani aiheena oli tutkia maisemaan liittyvien arvojen tunnistamistapoja ja miten pyritään arvojen toteuttamiseen käytännön toiminnan kautta. Kohteena tutkin mm. some-kuvia sekä – keskusteluja. Tutkimusongelmani oli maiseman näkemistapojen tunnistaminen. Tutkielmani tarkoituksena oli antaa arvojen tunnistamistapojen tutkimuksen myötä työkaluja maisemapolitiikkaan osallistumiseen. Käytin useita erilaisia tutkimusmenetelmiä tutkimustulosten aikaansaamiseksi, sillä myös tutkimusaineistoni oli monimuotoista eikä samaa metodia voinut käyttää kaikkien aineistojen analysointiin. Eri oppiaineiden metodiset ja käsitteelliset perinteet yhdistyvät kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen koulutusohjelmassani, jossa myös digitaalinen kulttuuri on oppiaineena. Yhtenä tavoitteena tässä opinnäytteessäni olikin yhdistää näitä kaikkia kolmea. 

Tutkimus käyttää empiiristä aineistoa. Tutkimus oli netnografista, tutkijana osallistuin verkkoyhteisön toimintaan osallistuvalla havainnoinnilla Keräsin tutkimusaineiston moni-menetelmäisesti osallistuvan havainnoinnin ja erilaisten dokumenttien pohjalta. Yhdistin tutkimustietoa digitaalisesti jäljitettyyn tietoon ja kyselytutkimuksiin sekä paikkatietokyselyihin. Jäljitin maisemaan liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia käytäntöjä ja arvoja sekä kulttuuriperintöä joka liittyy identiteettiin. Rajasin aiheen historiallisista viheralueista otettuihin kuviin ja käytyihin keskusteluihin. Ensin tutkin arvo-käsitystä tutkimuskirjallisuuden avulla, tämän jälkeen tutkin maisemaan kohdistettuja arvoja mm. Stephensonin kulttuuristen arvojen mallin avulla. Historiallinen aineisto liittyi arvotarkasteluun siten, että sen mukaan ajoitin aikakauden, johon arvot kohdistettiin. Vertasin myös, miten maisemaan yhteydessä olo aikaa esiin nostettuihin aikakausiin. Some-aineiston analysointiin käytin fenomenografista analyysia. Keskeistä oli some-kuvien käyttötapa puistojen käyttäjälähtöisessä tarkastelussa, miten tutkia some-kuvien yhteyttä kuvaajien ja/tai lataajien arvoihin. Tässä käytin menetelmänä myös lähilukua. Lopuksi tutkin, miten pyritään arvojen toteuttamiseen käytännön toiminnan kautta. Keräsin tutkimusaineiston moni-menetelmäisesti osallistuvan havainnoinnin ja erilaisten dokumenttien pohjalta. 


Tutkimustuloksena olivat erilaiset tavat tunnistaa maisemaan liittyviä arvoja. Määriteltäessä yleisiä päämääriä lait ja asetukset ohjaavat toimintaa, arvovalinnat painottuvat ja arvoja tulkitaan yleensä asennetutkimusten tuloksista. Strategisia tavoitteita määriteltäessä yleiskaavatasolla tiedonhankintakeinoksi sopii myös tiedon louhinta sosiaalisesta mediasta. Toteutussuunnitteluvaiheessa kohdekohtainen paikkatietokysely, ns. PehmoGIS, voi olla hyvä tapa kerätä tietoa. Tunnistettujen viheralueisiin kohdistettuihin arvojen tiedon ja ymmärryksen lisääminen edistää eettisten arvojen kuten tulevaisuuden varmistamisen (joka on kestävän kehityksen tavoite) ja demokratian (osallistumisoikeus maisemapolitiikan määrittelyyn) toteutumista ja näin arvoja toteutetaan käytännön toiminnan kautta. Toimenpidesuosituksena näitä tutkielmani arvojen tunnistamistapoja voisi hyödyntää etenkin yleiskaavatasolla, jolloin punnitaan erilaisia yhteiskunnallisia arvoja ja tavoitteita, ja jolloin olisi tarpeen pyrkiä vuorovaikutukseen yhteisön kanssa.https://www.utupub.fi/handle/10024/136392

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Joe and Eleanor's dream

My grandfather's cousin Jouko (Joe) had a dream: "Groups of young people need peaceful, quiet, attractive, accessible, nearby areas for recreation and education. Forest areas for these purposes are scarce. A city park, a playground, or even a heavily-used river bank boat landing are not substitutes for a fragrant, shady forest where the primary sounds are the murmuring brook, a singing thrush, and the howl of a coyote." In 1996, Joe and Eleanor Lammi signed a lease agreement with the Longview School District, opening eighty-two acres on Carlon Loop Road for use by local students. In a document titled “Urban Recreation Areas in Small Forests,” Joe explained why he and Eleanor stepped forward to provide students with this marvelous opportunity to explore the natural world http://www.longview.k12.wa.us/wr/history.shtml

Rauman historialliset viheralueet

Tarvonsaarenpuisto Vapaudenpatsas
Tarvonsaaren puisto perustettiin 1909. Vasta vuonna 1930 tehtiin kuitenkin puiston perustamistyöt. Puiston ensimmäisen suunnitelman “Raumo Esplanad” teki puutarha- arkkitehti Paul Olsson vuonna 1931. Arvi Tynyksen Vapauden patsas pystytettiin puistoon vuonna 1937. Olsson teki puistoon kaksi uutta suunnitelmaa, joista ensimmäinen on päivätty helmikuussa 1949 ja toinen suunnitelma toukokuussa 1949. Vuonna 1956 istutettiin perennaryhmät uudelleen. Nurmikot ja käytävät uusittiin1966. 1970–80 -luvuilla puiston kunto oli huono. 1980-luvulla puistoon teetettiin vanhanaikaiset puupenkit Porin mallin mukaan. Keskustaan tehtiin 1989 asemakaavan muutos. Kulkuväyliä satamaan järjesteltiin uudelleen, puistokadut katkaistiin ja yhdistettiin siten, että autoliikenne kulkee puiston poikittaisakselin kautta. Maisema- arkkitehti Leena Iisakkila teki puiston lounaispäähän uuden suunnitelman vuonna 1990. Vuonna 1992 Isto Pursiheimo teki Vapaudenpatsaan ympärille kiveys- ja istutussuunnitelman. Näkymäakselin Keskuspuiston suuntaan on katkaissut Keskuspuistoon vuonna 1992 rakennettu kahvilarakennus. Arja Korpela inventoi puiston 1994. Vuonna 2002 Byman & Ruokonen teki puistoon kiveyssuunnitelman. Kaupunginpuutarhuri Juhani Hulkko teki puiston koillispäähän oman suunnitelmansa vuonna 2005. 
Puiston koillispäätyä reunustavat uudisrakennukset, sekä lounaispäätyä kaksi kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta: vuonna 1932 valmistunut funktionalistista tyyliä edustava suojeluskuntatalo (Raumanlinna) ja vuonna 1912 valmistunut jugend-tyylinen Sofronoffin talo (vanha raatihuone) sekä koillispäätyä uudisrakennukset.

maanantai 31. elokuuta 2015

Maisemantutkimus

Opiskelen Turun yliopiston Humanistisen tiedekunnan Porin yksikössä

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen maisteriopinnoissa 

Koulutusohjelman kolmella pääaineella - kulttuuriperinnön tutkimuksella, maisemantutkimuksella ja digitaalisella kulttuurilla - on yhteiset maisteriopinnot. Maisteriopinnot suoritetaan eri oppiaineet integroivassa monitieteisessä muodossa, ja opiskelijat pätevöityvät laaja-alaisesti kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tehtäviin. Suoritettuaan maisteriopinnot opiskelija valmistuu filosofian maisteriksi.
Maisteriopinnot suoritetaan kahdessa vuodessa.
Maisteriopiskelija voi erikoistua tai suorittaa sivuaineita esimerkiksi seuraavissa verkostoissa:
- Rural Studies -sivuaine
- Matkailuntutkimuksen opinnot
- European Heritage, Digital Media and the Information Society -opinnot 

Maisteriopintoihin on mahdollista valita painotus, joka perustuu yhteen koulutusohjelman tutkimuksen ja opetuksen kolmesta painopisteestä:
- Kulttuuriympäristöjen tutkimus
- Itämeren alueen tutkimus ja ylirajaisuus
- Teknologinen kulttuuri ja sen muutos